Tekoäly auttaa selvittämään muinaisia kieliä
Tekoälyä käytetään nyt uusin keinoin muinaisten, aiemmin ratkaisemattomien kielten, kuten Lineaari-A:n ja etruskin, ymmärtämiseksi. Tutkimus hyödyntää digitaalista analyysiä avatakseen menneisyyden salaisuuksia.
Tekoälyä hyödynnetään nyt uusissa tutkimusprojekteissa, joiden tavoitteena on ratkoa ikivanhojen, vaikeaselkoisten kielten saloja. Erityisesti Lineaari-A, Kreetan minolaisen kulttuurin pronssikautinen kirjoitusjärjestelmä, ja etruski, Rooman valtakuntaa edeltäneen ajan Italian kieli, ovat olleet haasteita kielitieteilijöille jo vuosikymmeniä.
Lineaari-A on luokiteltu "kielieristykseksi", sillä sille ei ole löydetty varmistettua yhteyttä mihinkään tunnettuun elävään tai kuolleeseen kieleen. Sen ratkaisemista ovat vaikeuttaneet entisestään aiempien samankaltaisten kielten puuttuminen vertailuaineistona. Myös etruskista on saatu vain rajallista tietoa lyhyistä hautakirjoituksista, ja sen kielioppi sekä syvempi merkitys ovat edelleen tuntemattomia.
Perinteisesti muinaisten kielten ratkaiseminen on vaatinut joko kaksikielisen tekstin, kuten Rosettan kiven, tai tunnetun sukukielen, johon vertaaminen olisi mahdollista. Kun tällaisia ankkureita puuttuu, kuten Lineaari-A:n tapauksessa, kielen avaaminen vaikeutuu merkittävästi.
Tekoälyn ja koneoppimisen avulla tutkijat pyrkivät nyt tunnistamaan kielellisiä rakenteita ja malleja, jotka olisivat ihmisiltä jääneet huomaamatta. Digitaaliset menetelmät voivat auttaa hahmottamaan sanojen esiintymistiheyksiä, lauserakenteita ja mahdollisten sukulaisuussuhteiden jälkiä aiempaa tehokkaammin.
Näiden uusien menetelmien odotetaan avaavan ikkunoita muinaisiin sivilisaatioihin ja niiden ajattelumaailmaan, tarjoten uutta tietoa historiasta ja ihmiskunnan kielten kehityksestä.