Bombay HC: Elokuvat eivät ole IT-ohjelmistoja verotuksessa

Bombayn oikeus on hylännyt veroviranomaisten vaatimuksen luokitella elokuvat IT-ohjelmistoiksi arvonlisäverotusta varten. Päätös, joka koskee yli 120 miljoonan rupian (noin 1,4 miljoonaa euroa) veroja ja sakkoja, syntyi Dharma Productionsin, Karan Joharin osittain omistaman tuotantoyhtiön, ja Maharashtran osavaltion veroviranomaisten välisessä kiistassa.

Kiistan ytimessä oli se, miten digitaalisesti toimitettuja elokuvia tulisi verottaa. Veroviranomaiset väittivät, että ohjelmistojen tai sovellusten kautta toimitettavat elokuvat täyttävät IT-ohjelmiston määritelmän, mikä johtaisi korkeampaan 18 % arvonlisäverokantaan verrattuna elokuvien lisensointiin sovellettavaan 12 % verokantaan. Tämä verokantojen ero oli voimassa ennen lokakuuta 2021.

Oikeus kuitenkin totesi, että elokuva, joka on passiivinen audiovisuaalinen teos, ei voi täyttää "tietoteknisten ohjelmistojen" lakisääteistä määritelmää, joka vaatii interaktiivisuutta ja muokattavuutta. Päätöksessään korkein oikeus korosti, että "vaikutusvaltaiset määräykset eivät lainkaan käsittele 'tietotekniikkapalvelun' määritelmää. Ei ole löydöstä, saati sitten päätelmää siitä, miten elokuvateos... voisi koskaan täyttää 'tietoteknisten ohjelmistojen' lakisääteisen määritelmän."

Dharma Productions puolestaan argumentoi, että elokuvat toimitettiin fyysisesti kovalevyillä, ja vaikka joissakin tapauksissa käytettiin sähköisiä keinoja, niihin ei liittynyt ohjelmistojen toimitusta jakelijalle. Vaikka oikeus huomioi tuotantopäällikön aiemman lausunnon, jossa hän viittasi "ohjelmistomuodossa olevaan linkkiin", oikeus katsoi, ettei toimitustapa voi yksin määrittää veroluokitusta.

Päätös on merkittävä elokuvateollisuudelle, sillä se selventää digitaalisen sisällön verokohtelua ja torjuu veroviranomaisten yrityksiä luokitella elokuvat korkeamman verokannan alaisiin ohjelmistoihin pelkästään toimitustavan perusteella.