Tekisäly: Tekeekö tekoäly kirjallisuutta?
Asiantuntija pohtii tekoälyn vaikutuksia kirjallisuuteen ja tekijänoikeuksiin. Tekoälymallit eivät vielä kykene luomaan jännittäviä juonia, mutta haastavat käsityksiä luovuudesta.
Ludwig-Maximilians-Universität Münchenin (LMU) professori Julian Schröter on arvioinut tekoälyn (AI) roolia kirjallisella saralla. Hänen mukaansa nykyiset kielimallit, vuoden 2026 puoliväliin mennessä, kamppailevat edelleen jännittävien juonenkäänteiden luomisessa. Schröter selittää tämän johtuvan tekoälyn rajallisesta "mielenteoriasta" eli kyvyttömyydestä ennakoida lukijan odotuksia ja ajatuksia riittävän syvällisesti.
Schröterin mukaan kirjallisuuden monimutkainen jännityksen rakentaminen osoittautuu odottamattoman haastavaksi tekoälylle. Vaikka tekoäly pystyy tunnistamaan yksinkertaisia huijausyrityksiä, se ei kykene luomaan tarinoita, joissa odottamattomat tapahtumat kehittyvät lopulta loogisiksi ja uskottaviksi. Tämä paljastaa, että jännityksen kertominen on kirjallisuuden kriitikoiden aiemmin yksinkertaistamaa monimutkaisempaa.
Tekoälyn käyttöä kirjallisessa tuotannossa on pidetty potentiaalisena työkaluna, mutta "korkeakirjallisuuden" kenttä on Schröterin mukaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti määritelty. Tällä hetkellä ihmisen rooli tekijänä on keskeinen osa sitä, mikä tekee teoksesta korkealaatuista kirjallisuutta. Esimerkkinä hän mainitsee Nobel-palkitun kirjailija Olga Tokarczukin, joka sai kritiikkiä tekoälyn käytöstä, mutta tarkensi sen olleen vain tutkimuskäytössä.
Tekijänoikeuskysymykset nousevat esiin, kun tekoäly tuottaa sisältöä, joka muistuttaa olemassa olevaa materiaalia. Erityisesti kuvitetuissa lastenkirjoissa, kuten "Kokusnuss-lohikäärme", tekoäly on luonut jatko-osia, jotka perustuvat vahvasti ihmisten luomaan tyyliin. Schröterin mukaan tämä haastaa perinteisen käsityksen plagioinnista ja vaatii uusia sääntelyratkaisuja luovan työn suojaamiseksi. Euroopan tekoälyasetus pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin.