Työuupumus ei johdu työmääristä, vaan itsensä hylkäämisestä
Työssä uupuminen korkeasti suoriutuvilla ei aina johdu ylityöstä, vaan usein vuosia jatkuneesta tavasta laiminlyödä omia tarpeita ja rajoja muiden miellyttämiseksi.
Työuupumus on yleistynyt ilmiö, mutta sen syitä usein väärinymmärretään. Varsinaisen työmärän sijaan korkeasti suoriutuvien uupumus kumpuaa usein vuosien aikana kehittyneestä tavasta luopua omista tarpeista, arvoista ja rajoista muiden miellyttämisen kustannuksella.
Akateemisessa ja liike-elämän maailmassa on yleinen käsitys, että työuupumus on seurausta liian suuresta työmäärästä. Ratkaisuiksi ehdotetaan usein lepoa, delegointia tai lomaa. Nämä keinot eivät kuitenkaan puutu syvempään ongelmaan: identiteettiin liittyvään itsekseen luopumiseen, joka on työntekoa merkityksellisempää.
Korkeasti suoriutuvien valmentajana toiminut asiantuntija huomauttaa, että työntekijät eivät uuvu pelkästään pitkien työpäivien vuoksi. Monet ovat valmiita tekemään pitkiä päiviä, jos työ tuntuu omalta. Uupumus iskee, kun yksilö on vuosien ajan mukauttanut itseään muiden mukavuuden mukaan oman selkeytensä ja rajojensa kustannuksella.
Itsensä hylkääminen ilmenee usein päinvastoin kuin heikkoutena, vaan enemmänkin osaamisena ja velvollisuudentuntona. Se voi tarkoittaa ylimääräisten tehtävien vastaanottamista, vaikeiden viestien pehmentämistä tai päätöksentekoa sen perusteella, kuka pettyy vähiten, ei sen perusteella, mikä on oikein. Tämä jatkuva omaan arviointikykyyn luottamisen rapautuminen johtaa lopulta työuupumukseen.
Asiantuntija tunnistaa kolme ennen uupumusta ilmenevää merkkiä: päätösväsymys, joka ei liity tietoon vaan reaktioiden ennustamiseen; selittämätön katkeruus, joka on merkki itsensä huomiotta jättämisestä; ja onnistumiset, jotka eivät tuo tyydytystä, koska ne eivät ole koskaan olleet todella omia tavoitteita.