Liiketoimintakehityspankki selventää käytetyn kaluston arvostusmenetelmiä
Liiketoiminnan kehittämispankki (BDC) on julkaissut oppaan käytetyn kaluston arvonmäärityksestä. Oppaassa selitetään eri arvostusmenetelmien soveltuvuutta eri tarkoituksiin, kuten myyntiin, vakuutukseen ja jatkuvaan käyttöön.

Liiketoiminnan kehittämispankki (Business Development Bank of Canada, BDC) on julkaissut kattavan oppaan, joka auttaa yrityksiä määrittämään käytettyjen laitteidensa arvon. Opas korostaa, että laitteiden arvonmääritys voi olla monimutkaista ja sen lopputulos riippuu sekä arvostuksen tarkoituksesta että käytetystä menetelmästä.
BDC:n mukaan yrityksillä on usein vain epämääräinen käsitys kalustonsa todellisesta arvosta. Oikean arvon tunteminen on kuitenkin tärkeää monista syistä, kuten osto- ja myyntitilanteissa, vakuutusten kattavuuden varmistamisessa tai laitteiden käyttämisessä rahoituksen vakuutena. Opas listaa useita erilaisia arvostustyyppejä, kuten käyvän markkina-arvon, uusien laitteiden korvauskustannukset ja likvidaatioarvot, jotka eroavat merkittävästi kirjanpidollisista arvoista.
Arvostuksen tarkoituksen ymmärtäminen on ensimmäinen askel. BDC jakaa arvostukset kolmeen pääluokkaan: kaluston myynti ja osto, vakuutustarkoitukset sekä kaluston jatkuva käyttö liiketoiminnassa. Myyntitilanteissa käytetään usein käyvää markkina-arvoa (fair market value) tai erilaisia likvidaatioarvoja riippuen myynnin luonteesta. Vakuutuksissa tyypillisiä arvoja ovat todellinen rahallinen arvo (actual cash value) ja uusien vastaavien laitteiden korvauskustannukset (replacement cost new).
Jatkuvan käytön tilanteissa, joissa laitetta ei ole tarkoitus myydä, arvonmääritys voi liittyä taloudelliseen raportointiin tai rahoituksen vakuudeksi. Tällöin yleisin arvo on käypä markkina-arvo, vaikkakin pankit voivat joskus hyväksyä vakuudeksi myös likvidaatioarvoon perustuvia arvostuksia. Opas esittelee myös sanaston eri arvostustermeille, kuten ODV (orderly liquidation value) ja FLV (forced liquidation value).
Laitteiden arvon määrittämiseksi BDC mainitsee kolme pääasiallista menetelmää: myyntivertailumenetelmä, kustannusmenetelmä ja tulonmääritysmenetelmä. Myyntivertailumenetelmässä etsitään tietoja vastaavien laitteiden myyntihinnoista. Kustannusmenetelmässä arvioidaan uuden vastaavan laitteen hankintakustannus vähennettynä kulumisella. Tulonmääritysmenetelmässä laitteen arvo perustuu sen tuottamaan kassavirtaan. Opas kannustaa yrityksiä konsultoimaan tarvittaessa ammattimaisia arvioitsijoita varmistaakseen oikean arvostuksen.