Ero kaamosmasennuksen ja kaamosväsymyksen välillä
Frankfurter Rundschau käsittelee asiantuntijan voimin, kuinka erottaa ohimenevä kaamosväsymys hoitoa vaativasta kaamosmasennuksesta.
Psykiatri prof. Andreas Menken mukaan kaamosväsymyksen ja kaamosmasennuksen välinen raja on merkittävä. Vaikka moni kokee pimeänä vuodenaikana väsymystä ja alakuloa, kaamosmasennus on kliinisesti merkittävä tila, joka vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn, sosiaalisiin suhteisiin ja työelämään.
Menke korostaa, että kaamosmasennuksen tunnistamisessa auttavat tietyt varoitusmerkit: oireiden kesto yli kaksi viikkoa, kyvyttömyys tuntea iloa aiemmin mieluisista asioista sekä sosiaalinen vetäytyminen. Toisin kuin yleisessä masennuksessa, kaamosmasennukseen liittyy usein lisääntynyt unentarve ja hiilihydraattipitoisten ruokien himo.
Tilan syitä ovat geneettinen alttius sekä valon puutteen aiheuttama elimistön sisäisen kellon ja hormonitoiminnan epätasapaino. Mikäli oireet vaikeuttavat arjesta selviytymistä, asiantuntija suosittelee hakeutumaan lääkärin vastaanotolle hoidon tarpeen arvioimiseksi.