EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntö kiinteästä toimipaikasta – tarvitaanko henkilöstöä arvonlisäverotuksessa?

Saksan liittovaltion verotuomioistuin (BFH) on esittänyt Euroopan unionin tuomioistuimelle (EUT) kysymyksen, joka voi muuttaa käsitystä kiinteästä toimipaikasta arvonlisäverotuksessa. Kysymys koskee tilannetta, jossa yrityksen toiminnot ovat pitkälle automatisoituja ja niitä valvotaan ja ylläpidetään etänä. Keskeinen kysymys on, voiko pelkkä tekninen infrastruktuuri ilman paikallista henkilöstöä muodostaa kiinteän toimipaikan, joka vaikuttaa arvonlisäverovelvollisuuteen.

Tapauksen taustalla on itävaltalaisen yrityksen jätevedenpuhdistamoliete-palvelu saksalaiselle kunnalle. Yritys käytti Saksassa kuivauslaitosta, jota valvottiin ja huollettiin etänä Itävallasta. Paikallisesti tarvittavat toiminnot, kuten laitoksen täyttö ja tyhjennys sekä häiriöiden korjaus, ulkoistettiin saksalaiselle alihankkijalle. Oikeudellinen kiista koskee sitä, muodostaako tämä kuivauslaitos kiinteän toimipaikan Saksassa, mikä vaikuttaisi siihen, kuka on vastuussa arvonlisäveron maksamisesta.

Perinteisesti kiinteän toimipaikan määritelmä EU:n arvonlisäverodirektiivin mukaan on edellyttänyt riittävää pysyvyyttä ja rakenteellista kokonaisuutta, joka mahdollistaa palvelujen suorittamisen tai vastaanottamisen henkilöstön ja teknisen varustuksen avulla. EUT on aiemmin (tapaus Titanium, C-931/19) katsonut, ettei pelkkä tekninen infrastruktuuri ilman paikallista henkilöstöä riitä kiinteän toimipaikan muodostamiseksi, jos henkilöstöä ei ole paikalla itsenäistä toimintaa varten.

Saksan verotuomioistuin pohtii nyt, onko henkilöstön läsnäolo ehdottomasti välttämätöntä, kun teknologia kehittyy ja automatisoidut prosessit yleistyvät. Tämä avaisi mahdollisuuden siihen, että pelkkä tekninen valmius voisi riittää. Tuomioistuimen toinen kysymys on, onko yrityksen katsottava muodostavan kiinteän toimipaikan, jos se osallistuu vain osittain suoritettavaan palveluun, eikä pysty suorittamaan koko palvelua itsenäisesti kyseisestä toimipaikasta käsin.

EUT:n tuleva päätös voi merkittävästi vaikuttaa kansainvälisesti toimivien yritysten verotuskäytäntöihin, erityisesti digitaalitalouden ja automatisoitujen prosessien yleistyessä. Päätös selventää, miten perinteisiä verolainsäädännön käsitteitä sovelletaan muuttuvassa liiketoimintaympäristössä.