Sähkönsaanti Afrikassa: Kustannukset ja Todellisuus

Vaikka maailmanlaajuinen sähköistyminen etenee, Saharan eteläpuolinen Afrikka kohtaa merkittäviä haasteita kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan sähköttömien kotitalouksien määrä on maailmanlaajuisesti alle miljardin, mutta suurin osa edelleen sähköttömistä alueista sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Kenian kaltaisissa maissa, joissa on panostettu voimakkaasti sähköverkkojen laajentamiseen, sähkön saatavuus on parantunut merkittävästi. Kymmenessä vuodessa kattavuus on noussut 20 prosentista yli 50 prosenttiin. Samanaikaisesti kotitalouksien keskimääräinen sähkönkulutus on kuitenkin laskenut lähes 70 prosenttia. Uuden sähköliittymän kustannus valtiolle on arviolta 1 500 euroa, eikä kulutus usein kata tätä investointia, mikä aiheuttaa tappioita kansallisille energiayhtiöille.

Afrikassa sähkö on kalliimpaa kuin muualla maailmassa, ja vain harva maa pystyy kattamaan sähköntuotannon ja jakelun operatiiviset sekä pääomakustannukset. Maailmanpankin mukaan suurin este sähkön saatavuuden lisäämiselle Afrikassa on köyhyys, ei niinkään tuotannon puute. Tutkimukset osoittavat, että verkon rakentaminen maaseudulle ei automaattisesti tuo vaurautta; pienverkot ja aurinkojärjestelmät voivat olla parempia ratkaisuja vähävaraisille.

Aurinkokotijärjestelmien (SHS) suosio on kasvanut nopeasti, ja niitä on myyty kymmeniä miljoonia. Suurin osa myydyistä järjestelmistä on pienempiä lamppuja tai laitteita. Vaikka ne vähentävät kalliiden kerosiinilamppujen käyttöä, niiden vaikutus köyhyyden vähentämiseen tai oppimistulosten parantamiseen on ollut epäselvä. Suurten, yli 11-wattisten aurinkojärjestelmien vaikutuksista on tehty vähemmän tutkimusta, mutta alustavat tulokset viittaavat siihen, että ostajat eivät ole pääasiassa maanviljelijöitä, vaan useammin yrittäjiä tai työllistettyjä, ja isommat järjestelmät menevät kaupunkeihin tai niiden läheisyyteen.