Johtaja neuvoo: Luopuminen syyllisyydestä työn ja perheen yhdistämisessä

Monet työssäkäyvät vanhemmat, erityisesti naiset, kamppailevat syyllisyyden tunteiden kanssa, jotka liittyvät ajan riittämättömyyteen työssä ja kotona. KPMG:n tutkimuksen mukaan 43 prosenttia työskentelevistä vanhemmista kokee tällaista syyllisyyttä, ja naiset raportoivat siitä useammin kuin miehet (50 % vs. 38 %). C-tason johtaja Fast Companysta, joka on itsekin äiti, jakaa lähestymistapansa tämän tunteen torjumiseen ja kehottaa keskittymään tarkoitukselliseen läsnäoloon ja hetkellisten tilanteiden hyväksymiseen.

Johtaja korostaa, että työn ja perheen välinen "tasapaino" on usein mahdoton tavoitella. Sen sijaan hän ehdottaa "kurinalaista läsnäoloa", joka tarkoittaa tietoisten valintojen tekemistä siitä, mihin ja kehen huomio kohdistuu kullakin hetkellä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi puhelimen laittamista pois kokousten tai päivällisten aikana. Hän muistuttaa, että uraa rakentavat ihmiset eivät voi olla jatkuvasti samanaikaisesti 100-prosenttisesti läsnä molemmilla elämänalueilla; on viisautta hyväksyä vuodenaikojen vaihtelu työssä ja perhe-elämässä.

Lisäksi hän neuvoo olemaan mittaamatta itseään hetkellisestä tilanteesta. Kaudet, jolloin työ vaatii enemmän huomiota, tai toisaalta ajat, jolloin perhe tarvitsee enemmän aikaa, ovat väliaikaisia. Pysyvien päätösten tekeminen lyhytaikaisten haasteiden perusteella voi olla haitallista. On tärkeää tunnistaa nämä kaudet ja luottaa siihen, että tilanne tasapainottuu ajan myötä.

Yksi keskeisimmistä neuvoista on kysyä läheisiltä, mitä he todella tarvitsevat. Usein oletukset siitä, mihin vanhemman aika kuluu ja mistä lapsi tai puoliso kaipaa huomiota, eivät pidä paikkaansa. Keskittymällä todella tärkeisiin hetkiin, kuten viikonloppujen tapahtumiin tai iltasatuihin, voi luoda merkityksellisempiä yhteyksiä ilman jatkuvaa syyllisyyden tunnetta.

Lopuksi johtaja toteaa, että syyllisyys on turha ja negatiivinen tunne, joka ei hyödytä ketään. Se ei tee perheestä rakastetumpaa eikä paranna työn suorituskykyä. Sen sijaan, että murehtisi menneitä valintoja, on parempi keskittyä tietoisiin päätöksiin ja kurinalaiseen läsnäoloon.