Asiantuntijat vaativat parannuksia sekundaaristen immuunipuutostilojen diagnostiikkaan
ESID 2026 -kongressissa asiantuntijat vaativat sekundaaristen immuunipuutostilojen aiempaa nopeampaa diagnosointia ja parannettua tietoisuutta kasvavien tapausten vuoksi.

Maastricht, Alankomaat – Sekundaariset immuunipuutostilat (DIS) ovat merkittävä ja alidiagnosoitu terveydenhuollon haaste, joka vaatii nopeampaa tunnistamista ja laajempaa tietoisuutta, asiantuntijat totesivat ESID 2026 -kongressissa. Immunosuppressiivisten ja biologisten hoitojen yleistyessä, syöpähoidon edistyessä ja hankinnaista immuunihäiriöistä kärsivien potilaiden määrän kasvaessa DIS:n kliininen merkitys on kasvanut.
Kokouksessa lääkärit, potilasjärjestöjen edustajat ja tutkijat korostivat tarvetta kiinnittää enemmän huomiota DIS-potilaiden kohtaamiin haasteisiin. Myöhästyneen diagnoosin seurauksena voi olla toistuvia infektioita, sairaalahoitojaksoja ja heikentynyt elämänlaatu. Potilasturvallisuuden parantaminen ja yhtenäisten hoitostandardien varmistaminen ovatkin keskeisiä tavoitteita.
Kansainvälisen primaari-immunodeficienssien potilasjärjestön (IPOPI) johtaja Johan Prevot totesi, että DIS:iin kiinnitetään enemmän huomiota, mutta maakohtaisia eroja tietoisuudessa ja diagnoosissa on edelleen. Hän korosti, että osa DIS-potilaista saattaa kärsiä myös diagnosoimattomasta primaari-immunodeficienssistä (PID).
Hospital Universitario La Pazin immunologian osaston johtaja, tohtori Silvia Sánchez-Ramón, painotti, että varhaisempi diagnoosi, erikoisalojen välinen yhteistyö ja näyttöön perustuvien käytäntöjen laajempaa käyttöönottoa tarvitaan potilaiden nopeamman ja asianmukaisemman hoidon varmistamiseksi.
Kedrion Biopharma esitteli kongressissa kaksi julkaisua: toisen immunoglobuliinihoitojen turvallisuustietoja ja toisen MAPPA-aloitteen kansainvälisestä laajentumisesta. MAPPA-tutkimus, joka on AIP APS:n ja Kedrionin yhteistyö, kerää tietoa primaari-immunodeficiensseistä kärsivien eurooppalaisten potilaiden kokemuksista. Alustavat tulokset osoittivat, että yli puolet vastaajista sai diagnoosin yli 18-vuotiaana ja 28 %:lla oli pysyviä jälkiseuraamuksia diagnoosin aikaan.