Yrittäjät tekevät yleisen virheen yrityskauppojen jälkeen

Monet yrittäjät katuvat yrityksensä myymistä muutaman vuoden sisällä kaupasta, vaikka olisivatkin saaneet haluamansa myyntihinnan. Ongelma piilee usein sopimusehdoissa, jotka sitovat heidät yritykseen, josta he ovat halunneet vapautua. Pankkiirien ja neuvonantajien palkkiot perustuvat usein kauppahintaan, mikä voi johtaa siihen, että myyjän vapaus kaupan jälkeen jää vähemmälle huomiolle.

Eräs yleinen sudenkuoppa on ansiotulokorvaus (earnout), joka sitoo osan myyntihinnasta yrityksen tulevaan menestykseen. Vaikka se kuulostaa palkitsevalta, se voi käytännössä tarkoittaa entisen perustajan toimimista uudelle omistajalle työntekijänä, kantaen riskejä yrityksestä, johon hänellä ei ole enää täyttä kontrollia. Monet myyvät saadakseen vapautensa takaisin, eivätkä kuvittele jatkavansa vanhaa työtään uudella pomolla.

Toinen rakenne on omistusosuuden uudelleensijoitus (rollover), jossa osa myyntivoitoista sijoitetaan takaisin ostavan yrityksen osakkeisiin. Perustajalle, joka haluaa jatkaa rakentamista, tämä voi olla erinomainen tilaisuus. Toisaalta, perustajalle, joka haluaa irtautua, se voi olla ansana, jossa hänen pääomansa on sidottuna yritykseen, jota hän ei kontrolloi, määräajaksi, jonka ostaja asettaa.

Kauppasopimuksiin voi sisältyä myös konsultointi- tai neuvottelusopimuksia, jotka pitävät perustajan sidottuna yritykseen myynnin jälkeenkin, usein eksklusiivisuuslausekkeiden kera. Vaikka tämä voi tuntua siirtymäbonukselta, se voi estää perustajaa aloittamasta uusia hankkeita. Myös maksujen lykkääminen usealle vuodelle voi pitää myyjän taloudellisesti sidottuna ostajan menestykseen ja terveyteen, estäen todellisen irtioton.