Fukushiman ydinonnettomuuden terveysvaikutukset selvitetty
Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen ihmisiin kohdistuneet säteilyannokset olivat keskimäärin vähäisiä. Suurempia vaikutuksia aiheuttivat onnettomuuden jälkeiset pakkomuutot ja sosiaalinen eristäytyminen.
Maaliskuussa 2011 Japanin Fukushiman Daiichi -ydinvoimalaitoksessa tapahtuneen onnettomuuden terveysvaikutuksia on arvioitu useiden tutkimusten perusteella. Vaikka merkittäviä säteilyyn liittyviä terveysongelmia ei ole todettu laajalti, onnettomuuden jälkeiset pakkotoimet, kuten evakuoinnit, ovat aiheuttaneet laajoja sosiaalisia ja psykologisia seurauksia.
Fukushiman alueen asukkaat altistuivat onnettomuuden jälkeen radioaktiiviselle laskeumalle. Pääasialliset altistusreitit olivat ulkoinen säteily radioaktiivisesta pilvestä ja maaperästä sekä sisäinen altistus hengityksen ja ravinnon kautta. Tärkeimmät säteilylle altistavat radionuklidit olivat jodi-131 ja cesium-137. Jodi-131:n puoliintumisaika on lyhyt, mutta se keskittyy kilpirauhaseen, erityisesti lapsilla. Cesium-137:n pitkä puoliintumisaika (30 vuotta) aiheuttaa pitkäaikaisen riskin.
Arvioiden mukaan keskimääräiset elinikäiset tehollisannokset Fukushiman prefektuurin aikuisille olivat 10 millisievertin (mSv) tai sen alle. Yksivuotiailla imeväisillä annokset olivat noin kaksinkertaiset. Voimalatyöntekijöiden keskimääräinen tehollisannos oli noin 12 mSv ensimmäisen 19 kuukauden aikana onnettomuuden jälkeen. Vain pieni osa työntekijöistä sai yli 100 mSv annoksia.
Sen sijaan onnettomuuden aiheuttamat laajat evakuoinnit ja väestön siirtäminen johtivat merkittäviin sosiaalisiin ja taloudellisiin seurauksiin. Erityisesti iäkkäät ihmiset kokivat kohonnutta kuolleisuutta väliaikaismajoituksessa. Lisäksi on raportoitu lisääntyneitä riskejä kroonisiin sairauksiin, kuten diabetekseen, sekä merkittäviä mielenterveysongelmia, kuten post-traumaattista stressihäiriötä (PTSD) ja ahdistusta. Evakuoitujen lasten keskuudessa havaittiin myös käyttäytymisongelmia.