Gig-talouden hinnoittelumallit jättävät työntekijät ja kuluttajat pulaan

Gig-talouden alustojen käyttämä ylijännittehintamalli, joka pyrkii tasapainottamaan kysyntää ja tarjontaa, on herättänyt tyytymättömyyttä sekä kuluttajien että työntekijöiden keskuudessa. Kuluttajat kohtaavat arvaamattomia ja korkeita hintoja, kun taas kuljettajat kamppailevat epävakaiden ansioiden ja kasvavien polttoainekustannusten kanssa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan, joka analysoi 2 miljoonan toimitustehtävän tietoja yli 70 000 kuljettajalta, ylijännittehinta ei hyödytä kuljettajia odotetusti. Tutkijat havaitsivat, että kuljettajat, jotka toimivat kuin mikroyrittäjät, arvioivat jokaisen tehtävän tarkkaan oman aikansa ja tehokkuutensa kannalta.

Tutkimus tunnisti kolme keskeistä tekijää kuljettajien päätöksenteossa: "tehokkuusparadoksi", "epävarmuusvero" ja "auringonlaskukynnys". Tehokkuusparadoksi liittyy siihen, että kuljettajat suosivat tiheitä ja lyhyitä reittejä, jotka mahdollistavat useampia asiakkaita ja paremman kokonaisansiotason, sen sijaan että tavoittelisivat pelkästään pitkiä matkoja korkeammalla yksikköhinnalla.

Epävarmuusvero kuvaa haastavia noutoja, kuten ruuhkaisia lentokenttiä, jotka syövät aikaa ja polttoainetta. Auringonlaskukynnys viittaa kuljettajien haluttomuuteen työskennellä pimeän tultua turvallisuus- ja väsymyssyistä. Tutkijat ehdottavat, että alustat voisivat lieventää näitä ongelmia esimerkiksi tarjoamalla kuluttajille mahdollisuuden valita "matalan kitkan noutopisteitä" tai siirtämällä tärkeitä iltatilauksia seuraavaan aamuun.

Tämä uusi ymmärrys kuljettajien motivaatioista voisi auttaa alustoja lopettamaan kuluttajien ylihinnoittelun ja samalla suunnittelemaan työtä, joka on tyydyttävämpää ja kannattavampaa kuljettajille.