Intian roskapostisääntöjen odotettu suostumusjärjestelmä puuttuu
Intian telealan sääntelyviranomaisen (TRAI) luoma järjestelmä roskapostiviestien hallitsemiseksi ei ole koskaan ottanut käyttöön keskeistä suostumusmekanismia, joka on kriittinen sen tehokkuudelle. Keskustelussa nousi esiin, että säännöksissä määritelty DLT-alusta ilman käyttäjien antamaa suostumustietoa on riittämätön.

Intian telealan sääntelyviranomaisen (TRAI) vuonna 2018 asettama roskapostiviestien estojärjestelmä kärsii merkittävästä puutteesta: keskeinen suostumusmekanismi on jäänyt toteuttamatta. Telecom Commercial Communications Customer Preference Regulations (TCCCPR) -säädökset määrittelivät Distributed Ledger Technology (DLT) -alustan, joka perustuu lohkoketjuteknologiaan kaupallisten lähettäjien rekisteröimiseksi ja viestien jäljittämiseksi. Tätä järjestelmää on kuitenkin kritisoitu siitä, että sen ytimessä olevan suostumuskerroksen rakentaminen ja käyttöönotto laiminlyötiin.
Alan asiantuntijat korostavat, että ilman käyttäjien antamaa suostumusta, josta he ovat nimenomaisesti sopineet, järjestelmä ei voi tehokkaasti tunnistaa roskapostia. "Roskapostille ei ole määritelmää. Roskaposti on katsojan silmässä", totesi yksi keskusteluun osallistunut puhuja MediaNaman järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa. Viestiä voidaan pitää roskapostina vasta, kun se tavoittaa vastaanottajan, joka ei sitä halunnut. Siksi ainoa luotettava tapa tunnistaa roskaposti on tallentaa, mihin kukin henkilö on antanut suostumuksensa.
Nykyinen järjestelmä ei tarjoa kuluttajille läpinäkyvyyttä siitä, mihin he ovat suostuneet. Käyttäjillä ei ole käytössään näyttöä tai rekisteriä, josta voisi tarkistaa tehdyt suostumukset. Tämä puute mahdollistaa myös sen, että suostumus voi olla liian laajaa tai jopa väärennettyä. "Suostumus on otettu yleisesti, vaikka käytettäisiin 1600 tai 140 numeroa", kommentoi puhuja viitaten siihen, kuinka yksi rekisteröityminen käsitellään laajempana lupana. Lisäksi on ollut tapauksia, joissa verkostot ovat tallentaneet suostumuksia tapahtumiin, joita ei koskaan tapahtunut.
Vaikka aiempi suostumusjärjestelmä, Digital Consent Acquisition (DCA), epäonnistui, uusia yrityksiä on tehty. Äskettäin suoritetussa pilottikokeilussa onnistuttiin luomaan toimiva malli, jossa kuluttajilla on oikeus peruuttaa suostumuksensa helposti. Tämä toimiva järjestelmä voisi mahdollistaa sen, että henkilö voisi tarkastella kaikkia yrityksiä, joilta hän on suostunut vastaanottamaan viestejä, ja peruuttaa valintansa tarvittaessa. Uuden Digital Personal Data Protection (DPDP) -lain mukaiset suostumushallinnoijat voisivat myös auttaa tämän mekanismin integroimisessa telealan sääntelyyn.