Kalmarin historiallinen merkitys ja muutos kaupunkina

Kalmarin kaupungin tärkeä historiallinen asema juontaa juurensa keskiajalle, jolloin se oli yksi Ruotsin merkittävimmistä kauppapaikoista ja poliittisten kokousten keskus. Kuuluisin näistä oli vuoden 1397 Kalmarin unionin kokous, joka yhdisti Ruotsin, Tanskan ja Norjan yhdeksi kuningaskunnaksi aina vuoteen 1523 asti.

Keskiaikainen Kalmarin linnoitus, sittemmin Kalmarin linna, oli aikanaan Ruotsin modernein puolustusrakennelma ja sillä oli keskeinen rooli esimerkiksi vuosien 1611–1613 Kalmarin sodassa. Sodan aiheuttamien tuhojen vuoksi kaupungin siirtäminen päätettiin vuonna 1640 nykyiselle paikalleen Kvarnholmeniin, linnan ja Slottsfjärdenin läheltä. Tästä huolimatta osa vanhasta kaupungista ja sen muureista on säilynyt.

Kaupungin uudelleenrakentaminen uuteen sijaintiin tapahtui vallien ja linnoitusten sisäpuolelle Kvarnholmeniin. Uuden kaupungin keskelle rakennettiin katedraali, joka on nykyään yksi Pohjois-Euroopan parhaiten säilyneistä barokkikirkkoista. Kaupungin vanhalle osalle ovat tyypillisiä mutkittelevat kujat ja useita 1600-luvulta peräisin olevia rakennuksia.

Nykyään Kalmarin vanhasta kaupungista voi kokea sen historiallisen kerrostuneisuuden, osittain maan alle jääneiden keskiaikaisten katujen ja kaupunginmuurin jäänteiden kautta. Kaupungin vaakuna on vanhin Pohjoismaissa, ja sen historiallisia rakennuksia ja monumentteja vaalitaan yhä aktiivisesti.