LEGO-tuotannon kehitys: Historialliset teknologia-askeleet
Katsaus LEGO-valmistuksen teknisiin edistysaskeliin muovimuottien ja painotekniikan parissa 1950- ja 1970-lukujen välillä.
1950- ja 1960-luvuilla LEGO kasvatti tuotantokapasiteettiaan vastatakseen kasvavaan kysyntään siirtymällä yksinkertaisista paineilmakäyttöisistä koneista monimutkaisempiin valumenetelmiin. Merkittävä kehitysaskel oli niin kutsutun kuumakanavamuotin (Hot Runner) käyttöönotto, jossa sula muovi ohjataan lämmitettyjen kanavien kautta suoraan muotin onkaloihin. Ensimmäiset ulkopuoliset kokeilut vuonna 1961 eivät tuottaneet haluttuja tuloksia, joten yhtiö kehitti 1970-luvun alussa oman LEGO HK -järjestelmän, joka vähensi merkittävästi raaka-ainehukkaa.
Ruiskuvalun rinnalla yhtiö laajensi osaamistaan tyhjiö- ja lämpömuovaukseen. Vuonna 1965 käyttöön otetut tyhjiömuovauskoneet tehostivat aluslevyjen valmistusta. 1970-luvun alussa käyttöön otettu lämpömuovaustekniikka, joka hyödynsi paineilmaa, mahdollisti huomattavasti tarkemmat komponenttien muodot ja moninkertaisen tuotantotehon aiempiin koneisiin verrattuna.
Myös tuotteiden koristelutekniikat kokivat merkittävän muutoksen. Alun perin käytössä ollut kuumaleimaus toimi tasaisilla pinnoilla, mutta 1970-luvun alussa hankitut tampopainokoneet mahdollistivat hahmojen päiden ja muiden epätasaisten pintojen tarkan koristelun. Nämä teknologiset investoinnit vakiinnuttivat yhtiön tuotantostandardit vuosikymmeniksi.