Luentija muuttaa muoviromun taiteeksi keskustellakseen jätteestä

Loughborough Universityn graafisen suunnittelun lehtori tohtori Katarina Dimitrijevic käyttää installaatiotaidetta ja työpajoja herättääkseen julkista keskustelua muovijätteen ympäristövaikutuksista. Hänen mukaansa tilastot ja raportit tekevät muovisaasteesta etäisen ongelman, mutta taiteen avulla kulutuksen ja hävittämisen seurauksia voidaan havainnollistaa konkreettisemmin.

Dimitrijevic on hyödyntänyt 15 vuoden ajan taidetta, uudelleenkäyttöpajoja ja interaktiivisia installaatioita kannustaakseen ihmisiä tarkastelemaan hävitettyä muovia uudesta näkökulmasta. KraalDesignedisposal-studionsa kautta luodut teokset, jotka ovat saaneet inspiraationsa juhlapyhien ylenpalttisuudesta, rannikon roskista ja muovin kulkeutumisesta meriympäristöissä ja ilmakehässä, pyrkivät muuttamaan käsitystä muovista pelkästä ympäristöongelmasta. Sen sijaan teokset esittelevät muovia näkyvänä ja käsin kosketeltavana materiaalina, joka avaa keskusteluja uudelleenkäytöstä ja vastuusta.

Yksi teos, Xmass workshop sign, syntyi juhla-ajan pakkaus- ja koristelujätteestä yhdistäen leikkisyyden ja liiallisen kulutuksen kritiikin. Toinen inspiraation lähde oli kävely Kentin rannikolla myrskyn jäljiltä, jossa luonnonmateriaalien seassa oli runsaasti muoviromua. Muovilelu, jonka hän löysi, muistutti siitä, kuinka nopeasti hylätyt esineet päätyvät meriympäristöön ja voivat hajotessaan joutua ravintoketjuun.

Näiden kokemusten pohjalta syntyi Plastic Waste Ecologies -näyttely, jonka hän on kuratoinut taiteilija Carina Brandin kanssa. Näyttelyssä leijuvat muovi-installaatiot saivat kävijät katsomaan ylöspäin ja pohtimaan muovin kiertokulkua veden, maan ja ilman kautta. Dimitrijevicin taiteellinen työskentely pyrkii tekemään muovijätteen pysyvyydestä käsin kosketeltavaa tuomalla sen jaettuihin tiloihin, kannustaen yleisöä pohtimaan heittämiään materiaaleja, niiden ympäristöpolkuja ja luovien ratkaisujen mahdollisuuksia jätteiden vähentämiseksi.