Ministeri Nitin Gadkari haastaa Metan, X:n ja Googlen oikeuteen tekoälyväärennöksistä
Intian liikenneministeri Nitin Gadkari on nostanut kanteen Metaa, X:ää ja Googlea vastaan tekoälyn luomista deepfake-videoista ja viesteistä, jotka yhdistävät hänet ja hänen perheensä maahan kohdistuvaan E20-etanolin sekoitusohjelmaan.
Intian liikenne- ja maantiekuljetusministeri Nitin Gadkari on esittänyt siviilikanteen Metaa, X:ää (aiemmin Twitter) ja Googlea vastaan. Kanne koskee tekoälyn tuottamia deepfake-videoita ja muita julkaisuja, jotka yhdistävät ministerin ja hänen perheensä hallituksen E20-etanolin sekoitusohjelmaan. Gadkari vaatii 110 miljoonan Intian rupian (noin 1,2 miljoonaa euroa) vahingonkorvauksia ja oikeuden määräyksiä, joilla kielletään sisältöjen julkaiseminen. Ministerin mukaan materiaali väittää epäkorrektisti hänen ja hänen perheensä hyötyneen ohjelmasta.
Kanteessa nimetään vastaajiksi Metan omistamat Facebook ja Instagram, X-palvelu sekä Google ja sen YouTube-alusta. Vastaajina ovat myös Intian elektroniikka- ja tietotekniikkaministeriö (MeitY) ja televiestintäosasto (DoT), sekä tuntemattomat käyttäjät. Gadkarin keskeinen väite on, että E20-ohjelma kuuluu öljy- ja luonnonvaraministeriölle, ei hänen ministeriölleen, ja sisällöt ovat ylittäneet poliittisen kommentoinnin ja kohdistuneen kunnianloukkauksen rajan.
Peter Zetterman: Gadkari kyseenalaistaa julkaisut, jotka väittävät hänen poikansa Nikhil Gadkarin hyötyvän E20-ohjelmasta CIAN Agro Industries & Infrastructure Limited -yhtiön kautta. Gadkari kiistää syytökset ja kutsuu niitä asiattomiksi ja perättömiksi. Hän korostaa, ettei ole koskaan johtanut öljy- ja luonnonvaraministeriötä eikä hänellä ole ollut päätösvaltaa EBP-ohjelmassa. Kanne sisältää tiedot 26 linkistä, joissa käytetään hänen kasvojaan, ääntään ja ilmeitään ilman lupaa syyttäen häntä korruptiosta.
Mikäli oikeus myöntää Gadkarin vaatimukset, se voi luoda ennakkotapauksen muille poliitikoille, jotka kohtaavat epämiellyttävää kritiikkiä tai vääristeltyä tietoa. Intiassa ei ole erillistä henkilöoikeuslakia, joka selvästi määrittelisi tekoälyväärennösten ja poliittisen satiirin välistä rajaa, jättäen oikeuksien tulkinnan pitkälti tuomareiden harkintaan.