Tutkija: Freudin aivoteoriat ovat edelleen relevantteja
Neurotieteilijä Mark Solmsin mukaan Sigmund Freudin aivotutkimus ja psykologiset teoriat ovat ennakoineet monia nykyajan tieteen havaintoja ja ovat edelleen merkityksellisiä mielenterveyden hoidossa.
Sigmund Freudin aivotutkimusta ja psykologisia teorioita ei tule hylätä vanhentuneina, vaan ne ennakoivat monia nykyajan neurotieteen havaintoja, kirjoittaa neurotieteilijä Mark Solms uudessa kirjassaan "The Only Cure: Freud and the Neuroscience of Mental Healing". Solms, joka on koulutukseltaan sekä neurotieteilijä että psykoanalyytikko, on tutkinut 40 vuoden ajan Freudin teorioita modernin neurotieteen keinoin.
Solmsin mukaan Freud oli itsekin neurotieteilijä, joka teki merkittävää tutkimusta hermostosta ja aivojen toiminnasta jo 1800-luvun lopulla. Hän oli mukana löytämässä neuroneita ja esitti ensimmäisenä teorian synapsin roolista muistin muodostumisessa. Freudin ajatus "yhdessä aktivoituvat neuronit vahvistuvat" tunnetaan nykyään Hebbin lakina, vaikka Freud esitti sen vuosikymmeniä ennen Donald Hebbiä.
Monet Freudin aikoinaan kiistanalaisista käsitteistä, kuten tietoisuuden ulkopuoliset mielentoiminnot (tiedostamaton), useat muistijärjestelmät ja varhaislapsuuden kokemusten merkitys myöhemmälle psyykkiselle terveydelle, ovat nykyään vakiintuneita ajatuksia neurotieteessä ja psykologiassa. Myös nykyiset kehittyneet mallit, kuten ennakoiva prosessointi ja kehollistunut kognitio, sisältävät Solmsin mukaan selvästi freudilaisia elementtejä.
Lisäksi Solms korostaa "puhumisen parantavan voiman" eli terapian tehokkuutta. Hän toteaa, että vaikka psykiatriset lääkkeet saavuttavat keskimäärin 0,4 efektikoon, keskusteluhoidon keskimääräinen efektikoko on jopa 0,8, mikä luokitellaan erittäin tehokkaaksi. Tämä tukee psykoanalyysin ja muiden puheterapioiden lääketieteellistä perustetta.