Uudet fossiilit haastavat käsityksen nilviäisten historiasta
Kaksi 430 miljoonaa vuotta vanhaa nilviäisfossiilia viittaavat siihen, että varhaiset nilviäiset olivat monimuotoisempia ja sopeutuvampia kuin aiemmin on luultu. Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä.
Kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuuluu Senckenbergin malakologi Julia Sigwart, on paljastanut uusia tietoja kahden hiljattain löydetyn nilviäisfossiilin avulla. Nämä 430 miljoonaa vuotta vanhat löydöt, jotka on nimetty epävirallisesti "Punkiksi" ja "Emoksi" niiden ulkonäön perusteella, haastavat aiempia käsityksiä varhaisten nilviäisten monimuotoisuudesta ja sopeutumiskyvystä.
Fossiilit kuuluvat piikkikotiloihin (Aculifera), jotka ovat nilviäisten eläinryhmä. Ne löydettiin Herefordshiresta Englannista, ja ne ovat peräisin siluurikaudelta. Tutkimus, jota johti Mark Sutton Imperial College Londonista, osoittaa, että näillä varhaisilla nilviäisillä oli yllättävän monimutkaisia muotoja ja elinympäristöjä, jotka ovat merkittävästi monipuolisempia kuin aiemmin oletettiin.
Tutkijat käyttivät kehittyneitä kuvantamistekniikoita, kuten röntgenskannauksia ja 3D-mallinnusta, analysoidakseen fossiileja. Nämä tekniikat paljastivat yksityiskohtia sekä ulkoisista että sisäisistä rakenteista. Tulokset viittaavat siihen, että varhaisten nilviäisten joukossa oli huomattavasti suurempi vaihtelu ulkonäössä ja liikkumistavoissa kuin aiemmin tiedettiin.
"Oletimme pitkään, että nämä varhaiset piikkikotilot olivat yksinkertaisempia ja 'alkeellisempia'. Nämä poikkeuksellisen hyvin säilyneet fossiilit ja niiden digitaaliset 3D-mallit ovat paljastaneet yllättävän rikkaan evolutionaarisen haaran", totesi tohtori Mark Sutton. "Emo"-fossiili näyttää liikkuneen toukkamaisesti piikkejään käyttäen, kun taas "Punk"-fossiililla oli kammamainen jalkarakenne, jota ei tunneta nykyisiltä nilviäisiltä.
Löydökset auttavat tutkijoita ymmärtämään paremmin nilviäisten kehityshistoriaa ja niiden evoluutiopuuta. Ne osoittavat, että fossiiliaineisto ei välttämättä edusta täysin nykyisten nilviäisten monimuotoisuutta, ja korostavat tarvetta suojella nykyisiä lajeja osana pitkää ja kiehtovaa evoluutiohistoriaa.