Uusi satelliittimenetelmä mittaa rantavesien vuorovesiä metrien tarkkuudella

Münchenin teknillisen yliopiston (TUM) ja Oxfordin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet uuden satelliittipohjaisen menetelmän vuoroveden korkeuden mittaamiseksi rannikolla. Menetelmä hyödyntää rantaa luonnollisena mittanauhana yhdistämällä satelliittikuvista näkyvän rantaviivan sijainnin ja tunnetun rantaviivan kaltevuuden.

Uusi lähestymistapa tarjoaa tietoa noin 100 metrin resoluutiolla, mikä on merkittävä parannus aiempiin, noin 10 kilometrin resoluutiolla toimineisiin satelliittipohjaisiin menetelmiin verrattuna. Tutkijat pystyivät tämän menetelmän avulla tunnistamaan lähes metrin vuorokausivaihtelut 90 kilometrin matkalla Uuden-Seelannin rannikolla.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Menetelmä voi parantaa rannikkoalueiden suojelua, tulvaennusteita ja navigointia erityisesti niillä alueilla, joilla ei ole paikallisia vuorovesiasemia, kuten osissa Afrikkaa ja Kaakkois-Aasiaa. Se voi myös auttaa arvioimaan yhdistettyjä tulvariskejä, jotka syntyvät rankkasateiden, myrskyvuoksien ja korkeiden vuorovesien yhteisvaikutuksesta.

Tutkimuksessa hyödynnettiin yli 40 vuoden satelliittikuvia NASAn Landsat-ohjelmasta ja Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksesta. Julkaisu on tehty Communications Earth & Environment -lehdessä. Tutkijat uskovat, että menetelmää voidaan tulevaisuudessa tarkentaa entisestään hyödyntämällä uusia satelliittidataa, kuten Copernicus Sentinel-2 -ohjelman tietoja.