Nokia Bell Labs esitteli adaptiivisen DPCM-kooderin videon bittinopeuden vähentämiseksi

Vuonna 1982 Nokia Bell Labs esitteli teknisen ratkaisun videokuvan siirtämisen tehokkuuden parantamiseksi. Uuden adaptiivisen intra-interframe Differentiaalipulssikoodimodulaatio (DPCM) -kooderin avulla voitiin merkittävästi vähentää television kuvien digitaaliseen siirtämiseen tarvittavaa bittinopeutta.

Tutkimuspaperi, joka julkaistiin 1. toukokuuta 1982, keskittyi erityisesti videopuheluihin ja videoneuvotteluihin soveltuvaan ehdollisen täydennysmenetelmään (conditional replenishment). Menetelmässä videokuvan jokainen kehys jaetaan muuttuviin ja muuttumattomiin alueisiin. Muuttuvien osien koodaamiseen voitiin tehokkaasti hyödyntää intraframe-ennustekoodausta.

Perinteisessä ehdollisen täydennyksen menetelmässä muuttumattomista alueista ei lähetetä tietoa; vastaanottimessa ne muodostetaan toistamalla edellisestä kehyksestä. Paperissa esitetty adaptiivinen ennustusskeema yhdistää dynaamisesti kaksi ennustustyyppiä. Se ennustaa paikallaan pysyvän taustan edellisestä kehyksestä, kun taas liikkuvien kohteiden sisältävät osat ennustetaan intraframe-menetelmällä.

Tämä adaptiivisuus mahdollistaa automaattisen kytkeytymisen ennustustyypistä toiseen kuvan osasta riippuen. Ratkaisun etuna on vähäisempi bittinopeus ilman lisätietoa ennustimen ohjaamiseksi, sillä se perustuu jo lähetettyihin ja rekonstruoituihin pikseleihin. Tekniikka oli merkittävä edistysaskel digitaalisen videon siirron kehityksessä.