Parralin kaivospiirin historia paljastaa hopean, lyijyn ja sinkin rikkaudet
Parralin kaivospiirin, joka kattaa myös Santa Barbaran ja San Francisco del Pron alueet, pitkä historia juontaa juurensa vuosisatojen taakse. Alue on tuottanut merkittäviä määriä hopeaa, lyijyä ja sinkkiä.

Parralin kaivospiirin, johon kuuluvat myös Santa Barbaran ja San Francisco del Pron alueet, syvälle ulottuva kaivoshistoria on muokannut aluetta vuosisatojen ajan. Ennen modernien kaivostekniikoiden yleistymistä toisella vuosipuoliskolla 20. vuosisadalla, alue oli tunnettu hopea-, lyijy- ja sinkkiesiintymistään.
Historiankirjat kertovat hopean louhinnan alkaneen alueella jo satoja vuosia ennen espanjalaisten tuloa. Parralin kaupungin vauraus perustui aikoinaan merkittäviin kaivoksiin, kuten La Prieta, Veta Colorada ja La Palmilla. Erityisesti La Palmilla-kaivos oli Alvarado-perheen omistuksessa, jonka varallisuus oli niin suuri, että se pystyi 1900-luvun alussa tarjoutumaan Meksikon koko ulkomaanvelan maksamiseen.
Arvellaan, että La Prieta -kaivos tuotti hopeaa yhtäjaksoisesti 340 vuoden ajan. Tämä pitkäaikainen kaivostoiminta vahvisti Parralin aseman merkittävänä kaivoskeskuksena. Espanjalaisen vaikutuksen myötä kaupunki sai eurooppalaisvaikutteisen ilmeen.
Kultaisina aikoinaan kaupungissa asui noin 30 000 ihmistä, joista suurin osa oli siirtolaiskaivostyöläisiä. Parralin kaivospiiri on tuottanut enemmän hopeaa kuin mikään muu samankokoinen alue, ja sillä on ollut keskeinen rooli sekä Meksikon että Yhdysvaltain lounaisalueiden aikaisessa taloudellisessa kehityksessä.