Pohjois-Saksan kuntayhtiöiden johtajien palkat pysyvät usein salassa

Tutkimus paljastaa, että monet Pohjois-Saksan kuntayhtiöiden johtajien palkat pidetään salassa. Erityisesti Ala-Saksissa avoimuustaso on alhainen, ja johtajien vuosiansiot vaihtelevat nollasta aina noin 900 000 euroon. Tutkimuksen teki NDR:n televisio-ohjelma "Panorama 3" kaikissa Pohjois-Saksan piirikunnissa, kreisittömissä kaupungeissa ja yli 70 000 asukkaan kaupungeissa.

Avoimuutta mittaavassa vertailussa Ala-Saksa sijoittui viimeiseksi. Siellä vain 0,09 prosenttia kuntayhtiöistä julkisti toimitusjohtajiensa ja hallitusten jäsenten palkat. Schleswig-Holsteinissa ja Mecklenburg-Etu-Vorpommerissa tilanne on parempi, ja useiden yhtiöiden palkkatiedot ovat julkisia. Hampuri ja Bremen puolestaan edustavat esimerkillistä avoimuutta, jossa kuntayhtiöiden johtajien palkat ovat laajalti nähtävissä.

Transparency Internationalin edustaja Helmut Brocke vaatii kuntayhtiöiden johtajien palkkojen julkistamista Hampurin mallin mukaisesti. Hän korostaa, että nämä yhtiöt hoitavat perustavanlaatuisia julkisia palveluita, kuten liikennettä, jätehuoltoa ja energiahuoltoa, ja niiden johtajat ovat käytännössä virkamiehiä, joista kuntalaiset maksavat.

Alueella on satoja kuntien omistamia tai osittain omistamia yrityksiä. Korkeimpia palkkoja sai vuonna 2014 Hampurin satama- ja logistiikkayhtiön (HHLA) toimitusjohtaja Klaus-Dieter Peters, jonka vuosiansio oli 950 000 euroa. Ala-Saksissa esimerkiksi Hannoverin kaupunkien vesilaitoksen, säästöpankin ja keskussairaalan johtoryhmien palkat olivat korkeita, mutta vain kokonaispalkkasummat olivat tiedossa, eivät henkilökohtaiset luvut. Vuonna 2015 Mecklenburg-Etu-Vorpommerin Schwerinin kaupungin vesilaitoksen johtaja ansaitsi 257 000 euroa.

Useimmissa Pohjois-Saksan osavaltioissa on laki, joka velvoittaa palkkojen julkistamiseen, mutta monet yhtiöt eivät noudata sitä. Ala-Saksissa vastaavaa lakia ei ole, ja kuntaliitot vastustavat sen käyttöönottoa peläten "kateuskeskustelua". Veronmaksajien edustaja Bernhard Zentgraf pitää tätä kuitenkin tekosyynä ja korostaa, että kansalaisilla on perusteltu oikeus tietää, mitä heidän maksamansa yritysten johtajat ansaitsevat.