Sukupuoli vaikuttaa sydänläppäleikkauksen riskeihin

Tutkimus Karl Landsteinerin yksityisyliopistosta (klu Krems) on paljastanut merkittäviä eroja miesten ja naisten ennusteessa katetripohjaisen aorttaläppäleikkauksen (TAVI) jälkeen, erityisesti liittyen sydämentahdistimen tarpeeseen. Löydökset, jotka perustuvat yli 1100 potilaan tietoihin, korostavat tarvetta yksilöllisemmälle riskinarvioinnille.

TAVI-toimenpiteessä uusi sydänläppä asetetaan katetrin avulla, mikä on muuttanut merkittävästi vaikean aorttaläpän ahtauman hoitoa, välttäen avosydänleikkausta. Toimenpiteen yleisiä seurauksia ovat kuitenkin sydämen sähköisen johtavuuden häiriöt, jotka saattavat vaatia pysyvän sydämentahdistimen asennuksen. Aiemmin näitä riskejä on tutkittu pääasiassa yhdistettynä molemmille sukupuolille, vaikka anatomiset ja terveydelliset erot ovat merkittäviä.

"Tuloksemme osoittavat, että tahdistimen tilalla ei ole samaa ennustavaa merkitystä naisilla ja miehillä", kertoi tohtori Cecilia Veraar, tutkimuksen ensisijainen laatija. "Naisilla uusi tahdistin liittyy lisääntyneeseen komplikaatioriskiin pian toimenpiteen jälkeen, kun taas miehillä jo olemassa oleva tahdistin voi olla merkki pitkäaikaisriskistä."

Tutkimus analysoi 1114 potilaan tietoja vuosilta 2016–2020. Lyhyen aikavälin (30 päivää) ja pitkän aikavälin (viisi vuotta) kuolleisuutta tarkasteltiin erikseen sukupuolen mukaan. Huomionarvoista oli, että jo ennen TAVI:a tahdistin oli yleisempi miehillä. Vaikka sekä miehet että naiset tarvitsivat toimenpiteen jälkeen uuden tahdistimen samankaltaisella todennäköisyydellä, eroavaisuudet seurauksissa ilmenivät.

Naisten kohdalla uusi tahdistin oli yhteydessä huonompaan 30 päivän selviytymiseen ja yleisempiin verenvuotoihin. Viiden vuoden seurannassa tahdistimen merkitys selviytymiselle kuitenkin katosi. Miehillä eroavaisuudet olivat päinvastaisia: lyhyellä aikavälillä ei ollut eroja, mutta pitkällä aikavälillä jo ennen TAVI:a asennettu tahdistin liittyi epäsuotuisampaan ennusteeseen. Tutkimus ehdottaa, että sukupuolisidonnaisia tekijöitä tulisi ottaa paremmin huomioon riskinarvioinnissa ja hoidossa, erityisesti kun TAVI-toimenpiteitä tehdään yhä nuoremmille potilaille.