Laivojen päästöjen vähennys vaatii elinkaariarviointia ja taloudellisia ohjainkeinoja
Chalmersin teknillisen yliopiston tutkijat ovat analysoineet merenkulkualan ilmastopolitiikkaa. Heidän tutkimuksensa mukaan laivojen päästöjen vähentäminen vaatii sekä koko elinkaaren aikaisen ympäristövaikutusten tarkastelua että taloudellisia kannustimia.
Tutkimus, jonka ovat julkaisseet Chalmersin teknillisen yliopiston ympäristö- ja energiatieteiden laitoksen tutkijat, analysoi Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ehdottamaa globaalia ilmastosäännöstöä merenkululle. Tutkimuksessa verrattiin eri lähestymistapoja fossiilivapaiden meripolttoaineiden siirtymän ohjaamiseksi.
Tutkimuksen mukaan IMO:n "Net-Zero Framework" (NZF) -kehys, joka yhdistää tavoitepohjaisen polttoaineen intensiteettistandardin ja taloudellisen mekanismin, ohjaa valintoja polttoaineisiin. Ilman globaalia hiilibudjettia kehys suosii biopolttoaineita niiden suhteellisen alhaisten kustannusten vuoksi. Kuitenkin rajallisten resurssien kilpailu muilla sektoreilla, kuten 2 asteen ilmastotavoitteen yhteydessä, muuttaa tilannetta. Tällöin vihreästä ammoniakista ja bioenergialla hiilidioksidin talteenotolla (BECCS) tuotetuista polttoaineista tulee kustannustehokkaimpia.
Tutkimus varoittaa, että pelkkä hinnoittelumekanismi, kuten meriliikenteen maksu ilman elinkaaripohjaista polttoainestandardia, voi johtaa päästöjen siirtymiseen. Harmaa ammoniakki, joka tuotetaan fossiilisesta maakaasusta ilman hiilidioksidin talteenottoa, voi tulla edullisimmaksi, koska maksu koskee vain pakokaasupäästöjä, jättäen huomiotta polttoaineen tuotannon potentiaaliset päästöt.
Tutkijat korostavat, että sekä hinnoittelumekanismi että polttoainestandardi ovat täydentäviä ja tarpeellisia. Polttoainestandardi varmistaa, että päästöjä ei siirretä muualle, ja hinnoittelumekanismi kannustaa laivanvarustajia noudattamaan sääntöjä. Pelkkä hinnoittelu voi lukita fossiiliset polttoaineet, kun taas pelkkä standardi ei tuota tuloja kannustimiin. Tutkimus osoittaa, että sääntelyn suunnittelu voi olla vähintään yhtä tärkeää kuin teknologinen kehitys.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös laajempia ympäristövaikutuksia kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi, kuten maankäyttöä ja rehevöitymistä. Ammoniakkiin siirtymiseen liittyy typen yhdisteiden lisääntynyt päästöriski, mikä vaatii tiukempaa ilmanlaatusääntelyä. Bioöljyjen käyttöön liittyy maankäyttöriskejä. Siirtymä vähentää kuitenkin pienhiukkaspäästöjä ja happamoitumista.