Fiktio teknologia-alan perustana
Entinen Uberin työntekijä pohtii, kuinka kitka muuttui ylellisyystuotteeksi ja kuinka se on edelleen keskeinen osa oppimista ja luovuutta.

Entinen Uberin varhaisten vaiheiden ja Uber Eatsin perustajajäsen pohtii teknologia-alalla vallitsevaa pyrkimystä kitkattomuuteen. Alun perin tavoitteena oli tehdä palveluista, kuten kyytien tilaamisesta ja ruoan toimituksesta, mahdollisimman helppoja ja nopeita kuluttajille. Tämä 'napauta nappia, saat kyydin' -filosofia vaati kuitenkin valtavasti taustatyötä insinööreiltä, kuljettajilta ja operaatiohenkilöstöltä.
Prosessi oli kaikkea muuta kuin kitkaton kuljettajille ja ravintoloille, jotka työskentelivät tiukkojen aikarajojen ja tuottavuustavoitteiden puristuksessa. Yritys maksoi työntekijöilleen juuri siitä kitkan poistamisesta, jota kuluttajat kokivat aiemmin osana arjen askareita. Teknologinen kehitys, kuten älypuhelimet ja halpa data, mahdollisti tämän kitkattoman maailman rakentamisen.
Kirjoittaja kertoo hakeutuneensa tietoisesti 'kitkalliseen' kokemukseen osallistumalla klassisten autojen ralliajoon Euroopassa. Ilman GPS:ää, satunnaisten kanssakulkijoiden kanssa ja vanhoilla, epäluotettavilla autoilla matkustaminen tarjosi mahdollisuuden hidastaa ja kohdata odottamattomia tilanteita. Nämä kokemukset, kuten auton rikkoutuminen ja tuntikausien odottelu, tarjosivat uusia näkökulmia ja opettivat arvostamaan aikaa ja inhimillistä vuorovaikutusta.
Nykyään kitka on muuttunut ylellisyystuotteeksi, jota myydään niille, joilla on siihen varaa – esimerkiksi ruutuavaruuskoulut tai klassikkoautotapahtumat. Kirjoittaja toteaa, että vaikka kitkaton maailma on hyödyllinen ja hän itsekin käyttää sitä, sen liiallinen korostaminen voi johtaa ajattelun ulkoistamiseen, esimerkiksi tekoälyn avulla. Lopulta hän päätti itsekin ostaa takaisin omaa aikaansa ja kokemuksiaan, käyttäen niitä romaanin kirjoittamiseen, prosessiin, joka on luonnostaan täynnä kitkaa ja vaatii syvällistä sitoutumista.