YK:n tekoälystrategia jättää huomiotta kehittäjät
Yhdistyneiden Kansakuntien uusi tekoälystrategia keskittyy sen käyttöön ja hallintaan, mutta jättää tehokkaiden tekoälykemien kehityksen ja arvioinnin YK:n ulottumattomiin.
Geneven digitaaliviikko alkoi 6. heinäkuuta tekoälyn hallintaa koskevalla globaalilla dialogilla ja AI for Good Global Summit -kokouksella. Tilaisuudessa Yhdistyneiden Kansakuntien uusi itsenäinen kansainvälinen tieteellinen tekoälypaneeli esitteli hallituksille ensimmäisen globaalin tieteellisen arvionsa tekoälystä.
Tämä kokoontuminen huipentaa kolme vuotta kestäneen YK:n työskentelyn tekoälyn parissa. Työ on kuitenkin keskittynyt lähinnä tekoälyn kulutuspuoleen: sen hyödyntämiseen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, eettisten ohjeiden laatimiseen ja yhteiskunnallisten vaikutusten seuraamiseen. Tarvittavien teknisten valmiuksien ja kehitysprosessien valvonta puuttuu.
Tekoälyn kehittämisen, arvioinnin ja julkaisemisen eturintamassa toimiville laboratorioille YK:lta puuttuu merkittävä läsnäolo. Monenvälistä elintä, jolla olisi teknistä asiantuntemusta laboratorioiden työn tarkasteluun, ei ole. Myöskään yhteistä infrastruktuuria rajat ylittävien välikohtaisten raporttien käsittelyyn ei ole.
Hallintoarkkitehtuuri tuleville vuosikymmenille on muodostumassa kahdenvälisten sopimusten, kuten esimerkiksi Anthropicin Project Glasswingin, ja teknologiaa isännöivien maiden vientivalvontapäätösten kautta. Tällainen kehitys jättää YK:n ulkopuolelle mahdollisuuden vaikuttaa eturintaman kehitykseen ja luo riippuvuutta yksittäisten maiden hallintojen päätöksistä.
YK on toiminut vastaavalla tavalla aiemmin. Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) perustettiin vuonna 1957 valvomaan ydinmateriaalin valmistusta. Sen valvontamenettelyt antavat sille teknisen läsnäolon sopimusmaissa. Vastaavaa mallia voitaisiin soveltaa tekoälyn kehitykseen, jotta kaikki maat saisivat takeita teknologian turvallisuudesta, ei vain Yhdysvallat ja Iso-Britannia, jotka tällä hetkellä testaavat malleja vapaaehtoisin sopimuksin kehittäjien kanssa.
YK:n 80-uudistusohjelma tarjoaa mahdollisuuden kehittää valvontaa. Siinä pyritään uudistamaan YK:n sihteeristöä tulevaisuuden monenvälisyyttä varten. Tekoälyn hallinnan aukko on juuri sellainen rakenteellinen puute, johon uudistusprosessin tulisi puuttua. Tämän aukon umpeen kurominen ei vaadi uutta virastoa, vaan pienimuotoista arviointiyksikköä YK:n olemassa olevista resursseista.