Lentopallon kehitys: YMCA:stä olympialaisiin
Lentopallo sai alkunsa YMCA:n toiminnassa vuonna 1895, ja sen jälkeen peli on kehittynyt globaaliksi urheilulajiksi, joka sisältää myös olympialaiset.
Lentopallo syntyi vuonna 1895 Holyokessa, Massachusettsissa, kun YMCA:n liikuntajohtaja William G. Morgan etsi vähemmän kilpailullista vaihtoehtoa koripallolle liike-elämän miehille. Morgan kehitti uuden sisäpelin, "Mintonette", jossa palloa lyötiin verkon yli ilman, että se putoaisi maahan. Peli sai pian suosiota ja sai nimekseen "lentopallo" vuonna 1896.
Alkuperäiset säännöt olivat merkittävästi erilaiset kuin nykyään, esimerkiksi pelaajamäärä per joukkue ei ollut rajattu. Pelin säännöt kehittyivät ajan myötä, ja esimerkiksi vuonna 1916 Filippiineillä kehitetty "set" ja "spike" -tekniikka lisäsivät peliin hyökkäysmahdollisuuksia. YMCA:n kansainvälinen verkosto edisti lentopallon leviämistä nopeasti ympäri maailmaa, ja peli oli mukana jo vuoden 1913 Kaukoidän mestaruuskilpailuissa Manilassa.
Ensimmäinen maailmansota vauhditti lentopallon levinneisyyttä Euroopassa sotilaiden vapaa-ajan toiminnan kautta. Sodan jälkeen peli säilyi sotilaiden keskuudessa, mikä lisäsi tarvetta järjestäytyneemmälle toiminnalle ja yhtenäisille säännöille. Tämän seurauksena Kansainvälinen lentopalloliitto (FIVB) perustettiin Pariisissa vuonna 1947, ja se alkoi standardoida sääntöjä ja edistää peliä kansainvälisesti.
Lentopallo teki virallisen debyyttinsä olympialaisissa Tokion kisoissa vuonna 1964, ja siitä on sittemmin tullut yksi kilpailullisimmista olympialajeista. Samanaikaisesti sisäpelin kanssa kehittyi myös rantalentopallo, joka sai alkunsa Havaijilla vuonna 1915 ja nousi suosioon Kaliforniassa 1930- ja 1940-luvuilla. Rantalentopallo debytoi olympialaisissa Atlantassa vuonna 1996.